Sivuillani
käsitellään
käytetyn drillingin hankintaa Saksasta enemmänkin
yleisellä tasolla, ja lähinnä omia
kokemuksia hankinnan
vaiheista. Tässä artikkelissa pureudutaan tarkemmin
drillingin valinnan kriteereihin ja asioihin, jotka on syytä
tiedostaa hankinnan aikana.
Tämän artikkelin ei ole tarkoituskaan olla
täysin
kattava ja aukoton, koska se vaatisi jo laajamittaisen kirjan
kirjoittamista. Ja tuskinpa se olisi sitä
sittenkään,
sillä jo pelkästään valmistajista,
historiasta ja
eri drillinkimalleista tulisi mittava teos. Tämä
artikkeli
antaa kuitenkin drillinkiin tutustuvalle vastauksia yleisimpiin
kysymyksiin.
Hyvä perusteos tiedonjanoisille on
Norbert Klupsin
kirja
Der
Drilling, jota saa
myös
englanninkielisenä versiona
The
Drilling.
Yleistä
Drillinkejä on yleensäkin aikojen saatossa hankittu
Suomeen
hyvin vähän, koska uusien aseiden hinnat ovat olleet
tavalliselle suomalaiselle palkansaajalle erittäin korkeat.
Kun
tällainen harvinainen "Suomiase" on jostain syystä
joutunut
myyntiin, niin siitä on haluttu myös hyvä
hinta.
Tämän vuoksi suomalaisten
metsästäjien keskuudessa
on hyvin yleinen käsitys, että niin uudet kuin
käytetyt
drillingit ovat tavoittamattoman kalliita. Tähän kun
lisätään yleinen harhaluulo, että
ne ovat myös
erittäin painavia, niin harvalle on tullut edes mieleen
sellaisen
hankinta.
Varmaankin tulee myös mietittyä onko edes kyseisen
asetyypin
tarvetta. Jos itsekin mittaisin drillingin todellista tarvetta, niin
varmasti pärjäisin edelleen kantamalla
kädessä
haulikkoa ja kivääriä
selässä. Vähän
enemmän hartioita kolottaisi, mutta kyllä noita
vielä
jaksaisi kantaa. Uusilla ja paremmilla välineillä saa
kuitenkin harrastukseen uutta ulottuvuutta, sekä
lisää
mielihyvää ja mielekkyyttä. Oli kyse sitten
mistä
harrastuksesta tahansa.
Käytetty ase Saksasta? Saksassa ja Suomessa ei uusien aseiden
hintaero ole kovinkaan suuri, mutta Saksassa käytetyn tavaran
arvo
romahtaa aivan eri mittasuhteissa kuin Suomessa. Tämä
avaakin
mahdollisuuden hankkia Saksasta käytetty drillinki hyvin
kohtuullisella budjetilla. Kun vuonna 2004 itse olin hankkimassa
drillinkiä, niin kotimaan tarjonta oli olematonta ja hintataso
varsin korkea.
Saamani palautteen perusteella drillinkejä on tuotu Suomeen
sivustoni avaamisen jälkeen melkoisesti, ja jo
pelkästään tuttavapiiriini noita on hankittu
useita. Nyt
kun sivustoni on ollut toiminnassa jo vuodesta 2004 lähtien,
niin
myös Suomen markkinoille on alkanut
ilmestymään
käytettyjä drillinkejä, jotka ovat
mitä ilmeisimmin
tuotu ulkomailta. Sinällään ulkomailta
tuotujen aseiden
jälleenmyynnissä ei ole mitään
pahaa, jos ase on
vielä Suomessa kohtuuhintainen. Joku on jo valmiiksi ottanut
riskin ostaessaan sen ulkomailta. Suomessa ostajan onkin se sitten
helppo koeampua, tutkia läpikotaisin ja ottaa siihen tuntumaa
ennen ostopäätöstä. Ulkomailta
netin kautta
ostettaessa on vain luotettava myyjän sanaan, johon
sisältyy
aina omat riskinä jotka on hyvä tiedostaa.
Nyt muutaman vuoden kokemuksella voin kuitenkin todeta drillingin
olevan etenkin linnustukseen niin loistava asetyyppi, että
oikein
harmittaa kun ei tullut tiedostaneeksi sen hankinnan mahdollisuutta jo
vuosia sitten. Suomessakin yleistyvään kaurisjahtiin
drillinki on myös oiva kumppani.
Valmistajia
Drillinkejä on valmistettu pääasiassa
Saksassa,
Itävallassa, Italiassa ja Ruotsissa, jossakin
määrin
myös esim. Ranskassa ja Venäjällä.
Saksa:
Saksassa
drillinkejä on
valmistettu mm. Aachenissa, Kölnissä, Ulmissa,
Eckernfördessä, Berliinissä ja Suhlissa.
Suhlissa oli
maailmankuulu asevalmistajien keskittymä, jossa oli lukuisia
pikku
asepajoja. Suhlissa valmistettua drillinkiä kutsutaan
yleisesti
valmistajasta riippumatta nimellä Suhler Drilling.
Suhlilaisten
laadun sanotaan olleen erittäin vaihtelevaa -80 luvun lopulla
ja
vielä -90 luvun alussa. Suhl painiskeli tuolloin ilmeisesti
rahavaikeuksista, ja heidän oli vaikea saada laadukasta
terästä. Suhlilaisista tunnetuimpia
drillinkejä ovat mm.
Simson,
JP Sauer & Sohn Suhl,
Fortuna, Adamy, Wolf, Christoph Funk, Immanuel Meffert
ja
Merkel.
Muita tunnettuja
saksalaisia ovat mm.
Krieghoff,
Blaser, JP Sauer & Sohn
(Eckernförde) ja
Heym
.
Krieghoff on
perustettu Suhlissa jo 1800-luvun lopulla, mutta muutti Ulmin
lähistölle II-maailmansodan loputtua. Krieghoffit
tunnetaan
laatuaseina.
Myös
Heymillä
on pitkät perinteet, sillä se on perustettu 1865,
Suhlin
Thüringenissä. Myös Heym muutti
II-maailmansodan
loputtua nykyiseen sijaintipaikkaansa Münnerstadtiin. Heymin
dringeistä etenkin sivulukkoinen malli 37 on erittäin
arvostettu laatuase.
1970-luvun alkupuolella perustettu
Blaser
tarjoaa perinteisistä drillinkien valmistajista poiketen
uutta,
hieman erikoisempaa asekonstruktiota D99 mallillaan. Blaser kuuluu
samaan SIG-yhtymään Sauerin ja Mauserin kanssa.
1751 perustetusta Sauerista todettakoon, että sitä on
valmistettu sekä Itä-Saksan Suhlissa että
Länsi-Saksan Eckernfördissä. Suhlilaisissa
aseissa on
yleensä merkintä Sauer & Sohn Suhl ja
leimauksista
löytyy Suhlin tarkastuslaitoksen leima.
Länsi-Sauereissa on
yleensä teksti JP Sauer & Sohn Made in Western Germany
ja
lukkorungossa leima Original Sauer Sauerin kolmiomallisella logolla.
Vuonna 1950 Sauerin omistaja möi oikeudet
Länsi-Saksaan ja
seuraavana vuonna sinne perustettiin yritys JP Sauer & Sohn
GmbH.
Itä-Saksan puolella Sauer liitettiin 50-luvun alussa osaksi
VEB
MEWA ETW- konsernia, johon kuuluivat myös Merkel, Greifeldt,
Ernst
Thälmann Werke ja C.G. Haenel. Myös
Itä-Saksan puolella
valmistettiin drillinkejä JP Sauer & Sohn, Suhl-
tuotenimellä aina vuoteen 1970 saakka. Sauerin drillinkien
valmistus on lopetettu vuoden 2004 tietämillä.
Adamy,
TJF
ja
Wolf ovat
edelleen Suhlissa toimivia aseiden valmistajia.
Christoph Funkin historiaa:
http://www.bryndumlund.dk/index.php?id=3
Itävalta:
Ensimmäiset
merkinnät
Itävallan eteläisessä osassa sijaitsevan
Ferlachin
asetuotannosta on jo 1500-luvun puolivälistä.
Asetuotannon
aloittaminen juuri Ferlachissa ei ole sattumaa, sillä se oli
maantieteellisesti ja sotilaallisesti suojattu paikka, sekä
raaka-aineiden saanti paikkakunnalle oli vaivatonta.
Ensimmäiset
vuosisadat aseita valmistettiin pääasiassa
sotajoukkojen
tarpeisiin, mutta jo tänä aikana aloiteltiin
metsästysaseiden suunnittelua ja tuotantoa.
Ensimmäinen
aseohjeisto valmistajille tuli jo vuonna 1631. Ferlachissa
aloitettiinkin sekä sotilas- että
metsästysaseiden
laadun tarkastus, ja aseet leimattiin. Ostajan maksettavaksi lankesi
tästä myös tietty vero.
"Ferlach"-tuotemerkistä
tulikin laadun symboli kautta Euroopan. 1800-luvun puolivälin
jälkeen sotilasaseiden tuotanto alkoi siirtyä pois
Ferlachista teollisen vallankumouksen johdosta.
Käsityönä tehtyjen sotilasaseiden aikakausi
oli lopussa,
ja aseiden tuotanto oli jopa vaarassa loppua Ferlachissa.
Itävaltalainen pikkukylä ei antanut kuitenkaan
periksi, vaan
päätti keskittyä valmistamaan maailman
parhaimpia ja
kauneimpia metsästysaseita. 1870-luvun lopulla Ferlachiin
perustettiin myös Itävallan aseseppäkoulu,
joka nautti
suurta menestystä. Itävallan Ferlachissa on lukuisia
valmistajia, ja siellä valmistettua asetta
nimitetään
valmistajasta riippumatta nimellä Ferlacher. Tunnettuja
valmistajia ovat mm. Anton ja Franz Sodia,
Karl
Hauptmann,
Josef Just,
Johann Fanzoj,
Ludvig
Borovnik,
Peter Hofer
ja
Hambrusch.
Ferlachilaisilla valmistajilla on yhteenliittymä, mutta aivan
kaikki asesepät eivät kuulu siihen. Mainituista
valmistajista
Franz Sodian tuotanto oli teollisinta ja hän veikin hyvin
paljon
aseita vientiin, mutta on jo lopettanut kokonaan toiminnan.
Pääasiassa Ferlachilaiset aseet valmistetaan
tilauksesta
asiakkaan toiveiden mukaan, ja
pääsääntöisesti
Ferlacherit tunnetaankin maailmalla
tinkimättömästä
laadusta ja upeista kaiverruksista.
Italia:
Italiassa
drillinkejä
valmistetaan
Antonio
Zoli-
tuotemerkillä. Zoli on tällä
hetkellä markkinoiden
edullisin drillinki.
Ruotsi:
Ruotsissa
valmistajana on ollut
Husqvarna. Tiettävästi Husqvarna on
lähinnä koonnut
drillingit Sauerin osista. Myöhemmin
Husqvarna-tuotemerkillä
drillinkiä on valmistettu Italiassa.
Ranska:
Ranskassa
drillinkejä,
lähinnä
Doppelbüchdrillinkiä, valmistaa
Mathelon
Armes.
Venäjä:
Venäjällä
on eräs
kolmipiippuinen erikoisuus; pistoolimallinen
TP-82.
Se
on kuulunut Sojuz-avaruusalusten varustukseen selviytymisaseena
vuodesta 1986 aina vuoteen 2006 saakka.