Käsintehdyt kalvottomat vaelluskengät – Jörnkängan

http://www.kettunet.com/kasintehdyt-kalvottomat-vaelluskengat-jornkangan/

Minulla on ollut kolmet ”laadukkaat” Gore-Tex vaelluskengät. Kaikkien kenkien kalvot ovat menneet rikki neljässä vuodessa. Ensimmäiset olivat Meindl Army Prot jotka kestivät neljä vuotta. Sen jälkeen vesi alkoi tulla sisään ja lopulta kengistä irtosi pohjatkin. Seuraava kenkähankinta oli Chevalierit, jotka olivat surkeuden huipentuma. Kolmantena vuonna kalvot olivat rikki ja nauhakoukut irtosivat. Annoin palautetta maahantuojalle, mutta tämän suhtautuminen asiaan oli todella tympeää ja välinpitämätöntä. Kolmannet kengät olivat testeissäkin erittäin hyvät arvosanat saaneet Hanwagit. Neljäntenä vuotena näidenkin kalvot olivat rikki.

Lundhagsin kutistunut kanta.

Gore-Tex nahkaisten vaelluskenkien hoito-ohjeessa kengät neuvotaan vahaamaan ja lisäksi kyllästämään vettä hylkivällä suihkeella. Eli jo pintanahka tulee kyllästää vettä pitäväksi. Tämä onkin suotavaa, sillä mikäli kengät imee vettä niin niistä tulee tavattoman painavat, vaikka kalvot olisivatkin ehjät pitäen jalat kuivina. Itse aloin miettimään kalvojen tarpeellisuutta, jos kengät pitää kuitenkin käsitellä pinnoiltaan vedenpitäviksi. Lisäksi on aika turhauttavaa jos kalliit kengät menee joka 3. tai 4. vuosi. Niinpä aloin katselemaan kalvottomia metsästyskenkiä. Ensimmäisenä mieleen tuli Lundhagsit, joita monet ovat kehuneetkin. Juteltiin asiasta työkaverin kanssa ja hän oli perehtynyt asiaan kyllästyttyään Gore-Tex kenkiin. Hän olikin ostanut Lundhagsin korkeavartiset kalvottomat metsästyskengät. Ongelmana noissa kengissä oli se, että kenkäosan kumi oli jostain syystä kutistunut ja kengistä oli tullut liian pienet. Kenkien kantapää oli kengissä mennyt sisäänpäin lommolle. Lisäksi Lundhags on siirtänyt tuotantoaan Portugaliin, mikä ei varmaankaan ainakaan paranna laatua. Tosin Lundhagsin asiakaspalvelua kehutaan hyväksi, joten kengät saanee korjautettua valmistajalla.

Kaveri harmitteli kun oli ehtinyt ostamaan nuo Lundhagsit ennenkuin oli löytänyt ruotsalaisilla keskustelupalstoilla erittäin paljon kehutut Jörnkängan vaelluskengät. Palstoilta ei löydy juurikaan negatiivisia kommentteja ja näitä pidetään Lundhagseja laadukkaampina. Kengät ovat hyvin pienen jalkinevalmistajan käsityönä valmistamat korkeavartiset ja kalvottomat vaelluskengät.  Valmistaja on todella erikoinen; heillä ei ole nettisivuja, ei Facebook-sivuja… ainostaan puhelinnumero. Myös Ruotsin puolustusvoimat ovat ostaneet näitä kenkiä. Tällaisina vuosina yksityiset asiakkaat ovat joutuneet jonottamaan kenkiä jopa vuoden. Valmistaja ei ole halunnut laajentaa tuotantoa pitääkseen laadun erinomaisen hyvänä.

https://www.di.se/artiklar/2011/1/12/hans-kunder-har-tur-om-de-far-en-kanga/

http://blogg.notabene.se/?p=386

Päätettiin tilata kyseiset kengät, ja meitä oli loppujen lopuksi kolme tilaajaa. Kengät tilattiin Ruotsista Tegsnäs Skidan liikkeestä, jossa hinta oli edullisin mitä netistä löydettiin. Mikäli kokoja ei olisi löytynyt varastosta, niin toimitus olisi ollut seuraavana keväänä. Mutta kaikkien onneksi kaikkien kolmen koot löytyivät. Minkäänlaista paljousalennusta ei herunut, ainoastaan postimaksuissa tuli säästöä kun kaikki kengät tulivat samassa lähetyksessä. Hinta a oli 10/17 3000 kruunua, mikä valuuttalaskurin mukaan tekee noin 306 €. Myyjä kertoi hintojen vielä nousevan seuraavassa kuussa (11/17).

Valmistaja tekee kengistä kolmea eri mallia; Jörnkänga original, Jörnkänga M96 ja Jörnkänga antifrys. Original-mallissa kengän kärjessä on nipukka ylöspäin, M96 perinteinen korkeavartinen vaelluskenkä ja antifrys-talvimallissa kengässä on irtohuopa. Eri mallit on esitelty esimerkiksi Allmogejaktin sivuilla. Minä otin M96-mallin ja kaverit valitsivat nuo talviversiot.

Kengissä ei ole mitään ylimääräistä. Kumiosan sisäpinnalle on liimattu ohut nahka, iltissä on kevyt pehmuste ja akillesjänteen kohdalla on pieni pehmuste. M96-mallissa myös varren suussa on pehmuste. Muuten varsi on yksinkertasta nahkaa. Kengät ovat suhteellisen kevyet, yksi kenkä koossa 265 (42) painaa 760 g. Vanhat Hanwagin kengät painavat lähes kilon per kenkä. Antura on Skywalk. Allmogejaktin sivujen mukaan kenkää saa myös Vibram-anturalla. Liikkeen Facebook-sivuilla on selitetty, että Skywalk on korolla oleva hieman kovempi antura. Vibram-antura on tasainen ja hieman pehmeämpi. Ja kengät saa myös kunnostettua valmistajalla, mikäli pohjat kuluu loppuun tai kumiseososa repeää.

Skywalk antura

Kengät vaikuttavat erittäin hyvin valmistetuilta ja laadukkailta. Tuntuvat jalkaan kevyiltä ja napakoilta. Ennen käyttöönottoa kengät pitää ensin kostuttaa ja rasvata. Näin rasva imeytyy paremmin nahkaan. Rasvaksi valitsin Trappernin nahkarasvan, joka sisältää karhun ja mäyrän rasvaa, minkkiöljyä ja kuusenhavuöljyä. Kuusiöljy antaa rasvalle mukavan metsän tuoksun. Rasvaa jälleenmyy Suomessa Bertil Stormblad Maalahdesta (http://www.malax.org/rovhagens/produkter.html). Tuotteita voi tilata häneltä sähköpostilla ja osoite löytyy linkin sivuilta. Häneltä saa myös mm. erilaisia loukkuja.

Varsien kastelua tunti pari. Kengät annetaan kuivua puolikuiviksi ja rasvataan huolellisesti.

Trappernin rasva on helposti levittyvää ja hyvin imeytyvää. 

Kolmen rasvauskerran jälkeen.

Trappernin rasvan päälle hieroin vielä Lundhagsin kenkävahan. Trappernin rasva on varsin ohutta, joka kyllästää nahkaa ja antaa sille kyllä hyvän vedenkestävyyden. Ajattelin kuitenkin laittaa pintaan vielä vahamaisen kerroksen lisäsuojaksi. Jos vahattu pintakerros pettää, niin alla on vielä rasvattu suojakerros. Tähän saa ottaa kantaa onko tämä oikea menetelmä. Vertailtuani noita eri merkkien vahoja päädyin Lundhagsin tuotteeseen. Siitä kerrottiin reilusti mitä se sisältää. Monessa tuotteessa oli vain merkintä että mehiläisvahapohjainen tai muuta vastaavaa, mutta ei tarkkaa tuoteselostetta. Lundhagsin vaha sisältää karnaubavahaa, jojobaöljyä, villaöljyä ja mehiläisvahaa. Karnaubavaha on karnaubapalmun lehdistä saatava luontainen vaha, jota käytetään elintarviketeollisuudessa ja esim. hedelmien pintakäsittelyyn. Jojobaöljyä tuotetaan jojobakasvista, joka tunnetaan toiselta nimeltää vuohenpuksio. Tämä pensasasvi elää kuivalla aavikolla mm. Kaliforniassa, Texasissa ja Pohjois-Meksikossa ja kasvia myös viljellään eri mantereilla. Villöljyä tai -vahaa eli lanoliinia on luontaisesti lampaanvillassa, ja se suojaa villaa vedeltä. Mehiläisvahaa saadaan taas mehiläisten pesäkennoista. Eli Lundhagsin vaha on 100% luonnontuote. Toinen vastaava olisi Hanwagin kenkävaha, joka sisältää pääosin samat ainesosat. 

Vahassa päädyin Lundhagsin tuotteeseen.

Vahaa hieroin kauttaaltaan nahkaosiin, mutta erityisesti kaikkiin ompeleisiin ja paljaana oleviin nahkan reunoihin.

Testi numero 1:

Ensimmäinen testaus on venynyt luvattoman pitkään kaikenlaisten ”kiireiden” vuoksi, ja kengät tuli napattua mukaan suoraan todelliseen kenttätestiin lintujahtireissulle Savukoskelle. Tämä oli virhe numero yksi. Virhe numero kaksi oli luulo että nämähän ovat niin hyvät että näillä pärjää sukilla kuin sukilla. Ja kun Savukoskella oli vielä oikein lämpimät kelit niin ensimmäisenä aamuna tuli vetäistyä puolihuolimattomasti jalkaan mitkä lie mistä lie urheilusukat. Ja ei muuta kun kengät jalkaan. Kuitenkin ensi huomio kengistä oli keveys. Toinen erityinen huomio oli hetken päästä tuntuma että onko jalassa kenkiä lainkaan. Tunne oli todella miellyttävä, todella kevyet ja kuin ei kenkiä olisikaan jalassa ja kävelisi sukkasillaan vakaalla alustalla. Ja ei muuta kuin metsään. Sitten alkoikin ongelmat. Virheen numero kolme huomasin jo ensimmäisellä kilometrillä. Hieman löysäksi jäänyt nauhoitus ja omaan jalkaan vielä muotoutumattomat kengät yhdistettynä yhden ohuen sukan kanssa, kenkä pääsi aavistuksen liikkumaan. Tämä aiheutti hiertymät kantapäihin jo ensimmäisen kilometrin aikana. Etenkin kun sukkina oli vanhat karkeaksi karkeaksi kuluneet urheilusukat. Kiristin nauhoituksen mutta tämä oli jo myöhäistä kun vahinko oli jo tapahtunut. Toisella kilometrillä tilanne parani sen suhteen, etteivät kengät päässeet enää niin liikkumaan jalassa ja oikein tuntui, kuinka ne alkoivat muotoutumaan omaan jalkaan. Oma ylimielisyys ja huolimattomuus kostautuivat. Olkoon tämä opetuksena kaikille niille jotka ostavat uudet erä-/ vaelluskengät.

Ensimmäinen testi päättyi nolosti omien virheiden sarjaan…

 

Jörnin kengillä askeltuntuma maastoon on aivan eri luokkaa kuin esim. Meindlin tai Hanwagin topatuilla kengillä. Noissa aiemmissa kengissä olevat vahvat toppaukset ja monikerrosrakenteet kyllä tukevat paremmin nilkkaa, mutta samalla tekevät nilkasta jäykän ja askeltuntumasta tunnottoman. Väittäisin että esim. hiipiminen hiljaa onnistuu Jörneillä erittäin paljon helpommin. 

Testipäivä oli myös kosteuden suhteen kengille erittäin rankka. Vaikka päivällä ei satanutkaan, niin maasto oli aiempien sateiden ja yökasteen jälkeen täysin läpimärkää. Reitti oli jatkuvaa läpimärkää varvikkoa ja purojen ylityksiä, missä astuttiin umpiveteen. Pakko myöntää, että loppupäivästä alkoikin kosteus tunkeutumaan käsittääkseni kielen juuriompeleista kengän sisään. Tuohon kohtaanhan märkä varvikko piiskaa vettä koko ajan. Etenkin tuon osan olisi voinut käsitellä vielä paremmin vahalla ennen reissua. Jos näin käy gore-kengillä, niin niitä on lähes mahdotonta saada kuiviksi samalla reissulla monikerrosrajkenteen vuoksi. Jörnit taas kuivuvat huomattavasti helpommin yksinkertaisen rakenteen vuoksi. 

Myös yksi oleellinen ero on näissä kengissä Meindin kenkiin ja vastaaviin josta Mika jo kommenteissa mainitsikin. Itse kun on aika herkästi hikoavaa sorttia, niin nuo topatut kengät tahtoo kostua sisältäpäin joka tapauksessa vaikka pitäisivätkin veden ulkona. Hiertymien takia olin vähän pakotettu ottamaan käyttöön muina päivinä Hanwagin kengät. Heti kun vetäisi nuo jalkaan niin tajusi myös tuon lämpöeron. Hanwageissa jalkoja alkoi heti hieman kuumottaa, ja kuten aiemmin mainitsin Jörneissä kenkiä ei juuri edes huomannut olevan jaloissa.

Koosta mainittakoon että minulla jalka oli mittauksen mukaan 260 mm, ja kenkien koko on 265. Tuo on kyllä maksimikoko, koska mulla jäi yhdellä sukalla helposti niin löysälle että jalka pääsi liikkumaan. Lesta on myös riittävän leveä. Jopa leveämpi kuin mulla oleva Hanwagin wide-malli, mikä on valmistajan käsittääkseni skandinavian markkinoille tuoma leveämpilestinen malli.

Omasta hölmöydestä huolimatta luotto noihin Jörneihin on kova. Nyt pitää vain parannella kantapäät että pääsee testaamaan lisää… 

 

7 kommenttia

Hyppää kommentti lomakkeelle

    • Lauri on 6.11.2017 at 15.59
    • Vastaa

    Hienoa, että blogi on lähtenyt taas pyörimään. Kiinnostava tuttavuus myös nämä kalvottomat kengät. Varmasti pohdinnan paikka itsellekin sitten kun nykyiset Meindelit päättävät lahota (6 vuotta pysyneet toistaiseksi tiiviinä, kerta/pari vuodessa vahaamalla).

    • Teemu on 1.5.2018 at 21.18
    • Vastaa

    Oletko ollut tyytyväinen näihin kenkiin?

    1. Viime syksynä talvi yllätti ja kengät jäi testaamatta. Nyt kun lumet sulaneet niin pitääkin kaivaa ne esille ja aloittaa käytännön testit. Niistä lisää sitten tässä artikkelissa.

    • Mika stormblad on 7.8.2018 at 16.54
    • Vastaa

    Moi!
    Ostin silloin samassa tilauksessa Pasin kanssa ne Antifrys Jörnit. Ne ovat aivan mahtavat pakkas ja passi kengät. Vaikka ovat lämpöiset niin jalka ei hikoile, ei edes vaikka välillä joutuisi kävelläkin plussa kelissä. Johtunee varmaan siitä että villavuori sitoo itseensä aika paljon kosteutta tai jos tämä kenkä hengittää paremmin. En tiedä mutta toimii!
    No anyways, olin vähän kade noihin Pasin m96 kenkiin . Näytti niin laadukkaalta ja olivat tosi kevyeen tuntuiset, ja kun Antifrys oli jo vakuuttanut minut laadulla niin päädyin hankkia itsellekin noi m96 Jörnit. Voi hitsi ettei tullut hankittua aikaisemmin., ei voi muuta sanoa. Aluiksi tuntuivat ehkä vähän nafteilta mutta kun toi nahka pehmene niin tuntuma vain paranee. Mittasin illalla lenkin jälkeen jalan pituudeksi 282mm. Tegnäsissä ei ollut 285 kokoisia kenkiä hyllyssä joten päädyin kokeilemaan kokoa 280mm, vaikka tulisi pyöristää isompaan kokoon. No sopi ainakin minun jalalle nämä ”pienemmät”. Käyttänyt näitä kenkiä muutaman kerran helteessä paksuilla villasukilla ja jalka tuntuu (yllätys) kuivalta ja sopivan lämpöisenä. Kun yö ja päivä kalvollisiin esim. Meindl army pro kenkiin jossa jalka paistuu kelissä kun kelissä! Villa ja nahka yhdistelmä vaikuttaisi toimivan vielä 2000-luvulla. Lowtech, highcomfort! Pasi yleisö kaipaa sinun ammattimaisempa vertailua, metsään siitä! 😉 (rehellisyyden nimessä on myönnettävä että mikäli lähtisin kantamaan raskasta rinkkaa tuntureille niin harkitsisin kuitenkin noita tukevimpia army pro kenkiä,. Mutta vain jos taakka on pitkä ja repussa painoa yli 25kg!) Yt. Mika

    1. Kiitos Mika hyvistä kommenteista! Olet oikeassa, pitäis vaan lähteä metsään 🙂

      PKe

    • Teemu on 25.9.2018 at 15.57
    • Vastaa

    Pasin testi kommenttia olen kovasti odotellut. Mikan viestissä olikin jo hyvää infoa.

    • Teemu on 26.9.2018 at 11.24
    • Vastaa

    Hei
    Mielenkiintoiset kengät.Ajattelin jakaa oman kokemusperäisen jutun kenkien rasvauksesta ja vedenpidosta.
    Omistin aikanaan villisikoja joita sitte tietenki piti teurastaa välillä.
    Käytin vanhoja sievin turvakärkisiä nahkasaappaita siinä työssä,siossa oli välillä rasvaa ihan reilusti ja vaatteet ja kengät oli hyvin rasvaiset teurastuksen jälkeen.Kenkiä en juuri puhdistellut,mutta hämmästys oli suuri kun niistä tuli hyvin vettä hylkivät ja pitävät,kesti seisoa vesilammikossa sorsanruokinta reissulla ja sukat pysyi kuivina.
    Mielestäni tuo villisian rasva on nahan kyllästeenä ja hoitoaineena erittäin hyvä,notkistaa kovettunutta nahkaa ja on hajutonta vrt mehiläisvaha pohjaisiin.

Vastaa

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.