Maaliskuun loppupuolella 2016, pilkkikauden ensimmäinen reissu Vaasan seudulla jäälle toiveita täynnä. Keli mukavan tyyni mutta sumuinen, vaikka säätiedot lupasivatkin aurinkoista keliä heti aamusta. Heti aamutuimaan ensimmäisistä rei’istä sain muutamia kohtalaisia kaloja ja tulipa kuvan puolikiloinenkin ihan reppuun asti. Joku isompi pääsi irtikin ja hetken päästä karkasi parikiloinen hauki, joka käväisi jo avannossa asti näyttäytymässä. Vaihdoin hieman paikkaa ja olin jo kairannnut uuden reiän kun kaveri soitti. Vastasin ja pudotin samalla seisaaltani tasurin avantoon. Heilautin muutaman kerran kun jysähti oikein kunnolla. Laitoin puhelimen jakkaran päälle ja aloin taistella kalan kanssa polviltaan. Kala pani hanttiin niin lujaa, että sille oli pakko antaa välillä löysiä. Kun viimein sain haueksi kuvittelemani kalan avantoon huomasin, että se olikin aivan järisyttävän suuri ahven! En ole tiennyt niin suuria olevan olemassakaan, enkä ole sellaisia mörköjä nähnyt edes unissanikaan. Kala täytti koko viiden tuuman reiän. Kalan pää oli jo pinnan tuntumassa eikä olisi tarvinnut kuin nykäistä kala jään päälle, kun puhelin tipahti pilkkijakkaran päältä jäälle parin sentin veteen. Vaistomainen reaktio oli irrottaa toinen käsi siimasta ja nostaa puhelin kuiville. Samalla kala nykäisi siiman irti toisen käden sormien välistä ja kala valahti alas syvälle avantoon. Salama kala otti pirunmoisen spurtin ja hölmöyksissäni hamusin jäältä siimaa enkä vapaa. Kuin pahimmassa painajaisessa vapa vain sujahti käsien välistä avantoon sormien hamutessa edelleen siimaa. Vaikka työnsin käteni olkapäätä myöten perään, niin en ehtinyt saada otetta vavasta. Sinne meni! Tunne oli epätodellisen epäuskoinen. Voi #%?£@ että otti nimittäin pattiin!
Aamu oli sumuinen.
Tämä puolikiloinen oli minikokoinen karanneeseen verrattuna.
Viimeisimmät kommentit