Riistakameran asentaminen maastoon

Voisi kuvitella että riistakameran asentaminen on helppo homma, mutta siinäkin on muutamia huomioon otettavia seikkoja. Olen yrittänyt koostaa tähän kantapäänkin kautta opittuja omia havaintoja.

Artikkeli_12

Kun yleensä riistakameralla kuvataan riistaa, niin kameran luonteva paikka on riistan ruokintapaikka, nuolukivi, riistan luontainen ruokamaa tai kulkureitti. Ensimmäinen selvitettävä asia riistakameran paikkaa harkittaessa on se, että paikan maanomistajalta on lupa nimenomaan kameran pitämiseen. Pelkkä metsästysoikeuden tai ruokintaluvan saaminen ei oikeuta pitämään kameraa. Kun lupa on saatu, niin pitää muistaa että kamera ei saa olla suunnattuna kenenkään yksityiselle piha-alueelle saatikka huoneistoon. Yleensä riistakamerat asennetaan metsän siimekseen tai syrjäiselle pellolle, jolloin yksityisyyden loukkaamiselle ei ole juurikaan vaaraa. Salakatselu on määritelty Suomen rikoslain 24. luvun 6. ja 7. pykälissä.

Kameravalvontaa säätelee myös henkilötietolaki, joka tekee asiasta hieman mutkikkaan. Tietosuoja.fi sivustolla sanotaan näin: ”Tallennettu kuva ja ääni ovat henkilötietoja, jos yksityishenkilö on niistä tunnistettavissa. Jos kameranvalvontajärjestelmä tallentaa tunnistettavaa kuvaa tai ääntä, kyse on henkilötietojen automaattisesta käsittelystä, johon sovelletaan lähtökohtaisesti henkilötietolakia yleislakina.” Lain soveltamisesta laki sanoo näin: ”Tätä lakia sovelletaan henkilötietojen automaattiseen käsittelyyn. Myös muuhun henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan tätä lakia silloin, kun henkilötiedot muodostavat tai niiden on tarkoitus muodostaa henkilörekisteri tai sen osa. Tämä laki ei koske henkilötietojen käsittelyä, jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiinsa.” Riistakamerakuvauksessa liikutaan lain suhteen hieman harmaalla alueella, mihin ei ole vielä juurikaan ennakkotapauksia. Kuinka sitten maastossa tapahtuva tallenne, jossa kameran eteen voi tulla satunnainen luonnossa liikkuja? Riistakamera kun kuitenkin ottaa tallenteen josta henkilön voi todennäköisesti tunnistaa. Tämän mukaan asia kuuluu henkilötietolain piiriin, ja tällöin kuvaajalla pitää olla asialliset perusteet kuvaamiselle, rekisteriseloste laadittuna ja kuvaamisesta tiedottavat kyltit. Toisaalta riistakamerakuvaus tapahtuu yleensä henkilökohtaisiin ja tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiin. Ja koska käyttötarkoitus on pelkästään riistan kuvaamiseen paikassa, missä ihmisiä ei todennäköisesti liiku, niin kyse ei mielestäni ole henkilötietolain piiriin kuuluvasta asiasta. Maastossakin tulee ottaa huomioon, että kameraa ei ole syytä asentaa kuvaamaan esim. ihmisille tarkoitettua luontopolkua. Silloin merkitys ja tulkinta voi muuttua.

Kameran suuntauksessa on huomioitava, että riistakameroiden liiketunnistimet regoivat suoriin auringon säteisiin erittäin herkästi. Mikäli kamera on siis suunnattu niin että säteet osuvat suoraan tunnistimeen, kamera saattaa laukoa kuvia koko ajan. Itse olen huomannut, että etenkin peltoaukealla suuntaaminen on melko haastavaa. Sama on varmastikin esim. hakkuuaukeilla. Tällöin kamera saattaakin vaatia lisäkotelon, jossa on sivusuojat auringon säteitä vastaan. Eli kamera tulee suunnata pohjoista kohti, jolloin aurinko paistaa lähes koko päivän kameran takaa. Tästä huolimatta kovalla auringon paahteella liiketunnistin voi reagoida maaston lämpeämiseen. Tällöin kannattaa kokeilla asettaa liiketunnistimen herkkyyttä pienemmälle. Kameran objektiivin linssiin kohdistuva auringon valo voi myös aiheuttaa dramaattisia kuvavirheitä. Metsässä puusto voi suojata kameraa suorilta auringon säteiltä, jolloin ongelma ei ole niin paha.

Miksi auringon säteily vaikuttaa liiketunnistimeen vaikka mitään liikettä ei olisikaan? Riistakameroiden liiketunnistimet on toteutettu PIR-tekniikalla, eli ne ovat passiivisia infrapunatunnistimia. Ne tunnistavat infrapunasäteilyn nopeat vaihtelut, mikä johtuu minkä tahansa lämmönlähteen liikkeestä. Tämän vuoksi, esim. tunnistimeen kohdistuva suora auringon säteily tai kun aamuaurinko lämmittää nopeasti maastoa, voi liiketunnistin tunnistaa tämän helposti lämmönlähteen liikkeeksi.

Myös Suomen sääolot puoltavat kameran suuntaamista pohjoiseen; koska vallitsevat tuulet ovat Suomessa lounaasta, niin pohjoisen suuntaan suunnatun kameran etuosa on silloin enimmäkseen suojassa sateelta ja tuiskulta.

Kuva-ala tulee miettiä sellaiseksi, ettei siihen tule vahvoja valon ja varjon kontrasteja. On siis vältettävä kameran suuntaamista siten, että esim. kirkas taivas ja varjoisa metsän nurkkaus on samassa kuva-alassa. Tällaiset vahvat kontrastit ovat vaikeita hyvillekin normaalikameroille. Tällöin käy helposti niin, että taivas palaa kuvassa puhki ja vahvat varjot jäävät niin tummiksi ettei niistä saa oikein selvää. Eli kuva-alaksi kannattaa valita alue, mikä on valaisultaan mahdollisimman tasainen vaikka olisi aurinkoinen kelikin.

Riistaeläimiä kuvattaessa myös luonnonmukainen, erähenkinen tausta parantaa kuvan arvoa. Jos ruokinnan läheisyydessä on vaikka sellainen ei kovinkaan luontoon sulautuva kyttäyskoju, niin kannattaa harkita kameran suuntaamista siten, että koppi rajautuu pois. Vaikka ajattelisi että kuvat tulevat vain omaan käyttöön, niin kameraan voi tallentua jokin niin erityinen tilanne jonka haluaisi julkaista, tai vaikkapa lähettää johonkin kuvakilpailuun. Tällöin on mukava jos kuva-alan kaikki puitteet ovat kunnossa. Ruokintapaikallakin voi harkita kameran asettamista esim. ruokinnalle tulevan riistan käyttämän polun viereen siten, että koko ruokintapaikka rajautuu kuva-alan ulkopuolelle. Näin ollen riista on silloin kuvissa luonnollisessa ympäristössään.

Mietittäessä kameran etäisyyttä kuvattavaan on huomioitava, että erittäin lähelle kameraa tulevat kohteet eivät tarkennu oikein. Lähin tarkennusetäisyys on eri kameroilla erilainen, mutta nyrkkisääntönä minimietäisyyttä voinee pitää 1 metriä. Joidenkin kameroiden tarkennusalue yltää tosin pienempäänkin etäisyyteen. Maksimissaan noin 5 metriä on aika sopiva etäisyys kuvattaessa kauriin tai peuran kokoista eläintä. Tämäkään ei kuitenkaan ole niin yksiselitteistä, sillä eri kameroilla on erilainen kuvakulma, jolloin optimaalinen kuvausetäisyys muuttuu. Aika yleinen kuvakulma on noin 55 astetta, mutta se voi olla esimerkiksi 100 astetta ja ylikin. Pienempien eläinten kuvausetäisyys on luonnollisesti pienempi, ja suurempien suurempi. Kuva-ala kannattaa suunnitella siten, että eläin tai eläimet täyttävät kuva-alan sopusuhtaisesti ja kuvauskohteen ympärille jää hieman vapaata tilaa. Kannattaa kameraa asentaessa ottaa kuvia oletettuun eläinten kuvauskohtaan ja näin varmistaa että kuva-alan sommittelu tulee sopusuhtaiseksi.

Jos kuvattavana on riistan käyttämä vakiintunut reitti tai polku, niin kamera kannattaa asentaa noin 45 asteen kulmaan polkuun nähden eikä suoraan polkua kohden. Jos kameran asentaa lähelle polkua ja kamera on kohdistettu suoraan polkua päin, niin eläimet vilahtavat äkkiä kameran ohi. Kun kameran asentaa vähän kulmaan polkuun nähden, niin se antaa kameralle enemmän aikaa ja kuva-alaa.

Asentamalla kamera kulkureittiin nähden hieman kulmittain saa kameralle enemmän aikaa ja tilaa.

Monessa kamerassa on ns. ”time lapse”-kuvaustoiminto. Eli kameran saa ottamaan kuvia asetetuin väliajoin vaikka liiketunnistin ei reagoikaan. Lisäksi kameroissa saa yleensä säädettyä toiminta-ajan tai useampia toiminta-aikoja. Tämä kannattaa muistaa kuvattaessa avoimia paikkoja kuten esim. peltoaluetta, jolloin eläimen sattuminen liiketunnistimen kenttään voi olla satunnaista. Kameran voi säätää time lapse-kuvaukselle esim. aamu- ja iltahämärän aikaan, jolloin voi olettaa alueella olevan eniten liikettä. Näin voi tarkkailla koko peltoaluetta. Aikarajoitus säästää myös virtalähdettä.

Jos hyvin lähelle kameraa jää kohteita, niin ne tahtovat ylivalottua yökuvien salaman vuoksi.

Mikäli siis mahdollista, niin jo esim. ruokintapaikan sijaintia suunniteltaessa olisi hyvä ottaa huomioon paikan mahdollisimman hyvä soveltuvuus riistakamerakuvaukseen; tasainen valaistus, hyvä tausta ja sopiva esteetön kuvausetäisyys pohjoisen suuntaan.

Kameran korkeuden määrittelee lähinnä se, mitä eläimiä on tarkoitus kuvata. Mitä suurempia eläimiä, sitä korkeammalle kameran voi asentaa. Tässä voi ajatella aivan yleisiä valokuvausohjeita. Kamera sijoitetaan kohteen kanssa samalle tasolle, tai jopa hieman alemmas. Näin saadaan myös vaikuttavampia otoksia. Esim. normaalisti lapsia kuvattaessa moni sortuu kuvaamaan heitä taivasperspektiivistä seisten. Kamera laskeminen samalle tasolle tai alemmas antaa huomattavasti parempia tuloksia. Vaikka riistakameralla olisikin tarkoitus vain tutkia mitä eläimiä ruokinnalla käy, niin ei kai siitä haittaakaan ole että kuvat olisivat myös mahdollisimman hyviä ja näyttäviä. Taas muistaen kuvien julkaisumahdollisuus. Toki mitä alemmas kameran laskee, sitä herkemmin esim. kasvava heinä tavoittaa liiketunnistimen. Tämä taas voi laukoa turhia kuvia. Mutta kannattaa kokeilla eri kuvauskorkeuksia.

Kameran edessä olevat liikkuvat esteet pitäisi raivata pois. Heiluvat oksat ja heinät laukovat kameraa turhaan. Kameran sijoituksessa kannattaa myös huomioida, ettei kameran etupuolella ole liiketunnistimen toimintaa haittaavia peittäviä kiinteitä esteitä. Myös kameran tai kotelon kiinnittävä hihna tulee kiinnittää niin ettei tuuli pääse heiluttamaan hihnan päätä kameran edessä. Monessa kamerassa on viive liiketunnistimen havainnosta kameran laukeamiseen, ns. trigger speed.  Tämä viive on yleensä noin sekunnin luokkaa, joissakin kameroissa vähemmän ja joissakin enemmän. Tämän vuoksi kameroiden liiketunnistimen toimintakulma on yleensä suurempi kuin kuva-alan kulma, että liikkuva kohde olisi kuvassa kameran lauetessa. Jos liiketunnistimen reuna-alueilla on sen toimintaa haittaavia esteitä, niin nopeasti liikkuva kohde on voinut ehtiä ulos kuvasta kameran lauetessa.

Jos kamera on asennettu hyvin alas kuvaamaan lähikohteita, niin täyden tehon salama todennäköisesti ylivalottaa kuvia. Tällöin on syytä pienentää salaman tehoa kameran asetuksista. Jos kamerasta ei saa salaman tehoa säädettyä riittävän alas, niin salamaa voi yrittää pimentää ulkoisesti esim. teippaamalla päälle pimentävän muovin palasen.

Kameran kiinnitys tehdään mahdollisimman tukevaan alustaan, esim. suureen puuhun. Myös heiluva alusta aiheuttaa turhia kuvia. Kameran voi kiinnittää puuhun sen mukana tulevalla kiinnitysremmillä. Nykyisin markkinoilla on myös kätevän oloisia venyviä kiinnitysremmejä pikakiinnityksellä. Kuvauskulmaa voi säätää laittamalla kameran ja puun väliin esim. puupalikan. Itse olen tehnyt kameralle kotelon, jonka olen kiinnittänyt puuhun. Kamera on irrallaan kotelon sisällä ja se on helppo ottaa sieltä pois ja laittaa takaisin esim. muistikortin vaihtoa varten. Tuollaisesta kotelosta on myös se etu, että kameran suuntauksen tarvitsee tehdä vain kerran. Kun kotelo on oikein suunnattu, niin kameran suuntausta ei esim. muistikortin vaihdon yhteydessä tarvitse miettiä. Kotelo suojaa kameraa vesi- ja lumisateen lisäksi myös auringon säteiltä: http://www.kettunet.com/riistakameralle-ja-ulkoiselle-akulle-kotelot/ . Mikäli sopivaa puuta ei ole, niin maahan voi lyödä tukevan paalun pystyyn.

Jos kamerassa käyttää ulkoista akkua, niin on syytä varmistaa ettei mitään pääse virtalähteen liittimestä laitteen sisään. Hämähäkit ja muut pienhyönteiset voivat ottaa helposti laitteen suoja- tai pesäpaikakseen ja tehdä yllätyksiä kameran sisuskaluille. Joissain kameramalleissa liittimen suojatutista voi leikata pohjan pois ja työntää liittimen tutin läpi paikoilleen, ja kumisesta suojasta tulee näinollen liittimen tiiviste.

Kameraan kannattaa aina laittaa suojakoodaus päälle, jotta mahdollisessa varkaustapauksessa kamerasta ei ole varkaalle hyötyä. Varkaille riskialttiilla paikalla on syytä myös käyttää lukittavaa metallikoteloa.

Jos kohde tulee liian lähelle kameraa, niin kameran tarkennusalue ei riitä.

 

Artikkeli_2

Kameran etupuolelta tulevat auringon säteet tekevät vaikuttavia efektejä, mutta voivat peittää kuvattavan kohteen.

 

Artikkeli_3

Liian kauas jäävät kohteet näkyvät kuvassa turhan pienenä. Kuvassa hirvi noin 20 metrin päässä.

 

Artikkeli_4

Pienten eläinten kuvausmatka on todella pieni. Kuvan supi noin 5 metriä kamerasta. Kuvan vasemmassa reunassa myös jokin hiirieläin.

 

Artikkeli_5

Mikäli kuvaa ruokinnalta, niin kannattaa kameran paikka suunnitella siten että kuvattava eläin tulee aina kokonaan kuva-alaan mukaan. Tässä on ruokinta-automaatin oikealle puolelle jäänyt liian vähän tilaa, joten peurasta leikkautui aina osa pois sen ruokaillessa automaatin oikealla puolen.

 

Artikkeli_6

Pieniä eläimiä kuvattaessa kamera pitää asentaa todella alas. Muuten käy helposti näin, että eläimen tullessa lähelle kameraa se jää helposti liian alas kuva-alasta.

 

Artikkeli_7

Liian pitkä heinikko ja objektiiviin käyvä aurinko härnäävät kameraa.

 

Artikkeli_8

Kuva-alan kulmaa suuremmasta liiketunnistimen kulmasta johtuen hiljaa reuna-alueella käyskentelevä eläin laukoo helposti kameraa jäämättä itse kuvaan. Oikealla reunassa näkyy peuran korva.

 

Artikkeli_9

Peitteinen heiluva aluskasvillisuus haittaa liiketunnistinta ja hävittää pienemmät eläimet.

 

Artikkeli_11

Tässä paikassa on paljon pielessä. Kuva-alassa on liian suuret kontrastit, joten kirkas taivas ja auringon valaisema pelto palavat puhki. Ruokinta-automaatin varjoinen nurkkaus jää taas pimeäksi. Lisäksi automaatti peittää kameran vasemman reunan haitaten liiketunnistimen toimintaa.

 

Jos kameralle joutuu laittamaan paalun, niin kannattaa juntata kunnolla maahan. Ettei käy niin kuin tässä, että maan alkaessa sulaa paalu alkaa kaatua…

 

…kunnes paalu oli kokonaan kumollaan.

1 kommentti

    • tuomas on 13.10.2015 at 17.07
    • Vastaa

    Nää on kyl ihan huippu ohjeet

Vastaa

Your email address will not be published.