Tukin kunnostus

http://www.kettunet.com/tukin-kunnostus/

JP Sauer & Sohn, Suhl -65 tukin kunnostus

 

(P. Kettunen, 10.8.2009)

Tukin kunnostus tuli eteen, koska jo ostaessani kyseisen aseen sen puuosat olivat yli 30 vuoden käytön jäljiltä paksun ja tahmaisen lian peitossa. Lisäksi tukin harjalla, perälevyn vieressä oli 2-3 mm syvä terävä lommo josta halusin päästä eroon. Aseen varmistin oli myös tavattoman jäykkä, joten aseen avaus oli muutenkin edessä.

Valitettavasti aivan alkutilanteesta ei ole kuvia, mutta puuosat olivat lähes mustat tuon tahmaisen lian vuoksi. Oikealla olevassa kuvassa näkyy vielä tuo lommo, mutta hioin suurimman osan liasta jo heti aseen saatuani. Alemmassa kuvassa toinen sivu samassa tilanteessa kuvattuna.

En ole mikään tukkiseppä, ja tämä oli ensimmäinen käsittelemäni tukki. Joillakin on varmasti

toisenlaiset menetelmät. Oma projektikesti jos ei vuotta, niin ainakin monta kuukautta. Tämän vuoksi en muista eri kerrosten tarkkaa lukumäärää. Välillä homma oli tietysti ”hautumassa” ja odottelemassa uutta innostusta. Suosittelenkin, ettei vastaavaa projektia aloita viikkoa ennen metsästyskautta. Itsellekin meinasi kaikesta huolimatta tulla hieman kiire, kun kyyhkyjahti jo alkoi painaa päälle.

Ensimmäiseksi pitää saada raudat irti tukista. Jos et omista asesepän työkaluja ja et ole täysin varma miten homma hoituu, niin suosittelen viemään aseen sepälle tukin irrotukseen. Asesepillä kun on hommaan tarvittavat ja soveltuvat työkalut. Kuten omassa aseessani, ruuvit voivat olla 34 vuoden paikallaolon jälkeen vähintäänkin kohtuullisen tiukassa. Lisäksi kun noissa vanhemmissa

Sauereiden ruuveissa meisselille tarkoitettu ura on todellakin hengettömän kapea, niin sopivaa lipsumatonta työkalua on hankala edes tehdä itse. Ruuvin kanta menee siis helposti pilalle, tai ainakin hommasta jää harmittavat jäljet. Raudat pestiin petrolilla. Kun varmistimen liukupinnat pestiin, niin sen toimintakin muuttui normaaliksi.

Tukin irrotuksen jälkeen hioin sen hiomapaperilla puhtaaksi ja sileäksi. Ensin hieman karkeammalla ja sitten koko ajan hienommalla. Itse käytin hiontatyynyä, jonka ympärille pyöräytin sopivan hiomapaperin. Perälevy on luonnollisesti koko ajan kiinni, että se hioutuu mukana oikeaan muotoonsa. Rautojen kiinnityskohdissa pitää olla erittäin tarkkana hiomatta liikaa, että sovitukset jää kuten on tarkoitettu.Karhennukset puhdistin Nitromorsilla ja hammasharjalla. Jossain ohjeissa neuvottiin käyttämään metalliharjaa. Olettaisin, että sen pitää olla kohtuullisen pehmeäharjaksinen ettei karhennukset lähde harjan mukaan. Itse pääsin tyydyttävään tulokseen tuon Nitromorsin ja hammasharjan avulla. Tämän jälkeen karhennusten pesu ranskalaisella tärpätillä (puutärpättiä).Seuraavaksi laitoin pintaan Scherellin Schaftolin (http://www.schaftol.de/). Itse käytin tummaa väriä (Scherellin dunkel-dark), koska se miellyttää eniten omaa silmää. Noita värejähän on paljonkin mistä valita mieleisensä. Tätä laitoin 7-10 kerrosta oikein hienolla vesihiomaparilla hioen. Jotkut kerrokset laitoin vain rätillä. Välillä tietysti rauhassa kuivuen. Scherellin Schaftol tuo puun syyt hienosti esiin. Seuraava vaihe oli Sealer Filler, millä täytetään viimeisetkin pähkinäpuulle tyypilliset pienet koloset. Tätä laitoin 2 tai 3 kerrosta välillä kuivaten ja hienolla hiomapaperilla hioen. Seuraavaksi oli vuorossa Tru-Oil. Tämän aine opettelutti hieman, vaikka kaverini sanoikin että laita aina aivan ohut kerros. Mielestäni laitoin oikein ohuen kerroksen, mutta silti siihen tuli valumia. Ei muuta kun hiomapaperi käteen. Seuraava kerros…ja taas valahti. Ei muuta kun hiomapaperi käteen. Manasin jo koko aineen ja aloin jo miettimään jotain muuta vaihtoehtoa. Kokeilin kuitenkin vielä kerran kunnes oivalsin aineen ”jujun”. Sitä siis todellakin laitetaan vähän…aivan pienen pieni tippa kerrallaan ja levitetään sormella niin ohueksi kuin mahdollista. Purkin ohjeissa neuvotaan levittämään sormella tai kankaalla. Kankaalla levittämistä en edes kokeillut. Jos joku yrittää, niin kankaan tulee olla ehdottoman nukkaamatonta. Aine nimittäin alkaa jämähtää aika nopeasti ja voin vain kuvitella mitä tapahtuu nukkaavan rätin kanssa…hiontahommia. Tätä tuli loppujen lopuksi 4-5 kerrosta. Kunkin kerroksen annoin kuivua seuraavaan päivään ja hioin kevyesti erittäin hienolla teräsvillalla. Karhennukset käsittelin ranskalaisella tärpätillä ohennetulla Tru-Oililla pienen vesiväripensselin avulla.Viimeisen kerroksen jälkeen (kun pinta näytti tyydyttävältä) sama homma, kevyen kevyt hionta teräsvillalla. Sen jälkeen vaha päälle ja kiillotus rätillä.Filler, Tru-Oil ja vaha olivat Birchwood Caseyn tuotteita (http://www.birchwoodcasey.com/).

JP Sauer & Sohn, Suhl -65

 

JP Sauer & Sohn, Suhl -65

4 kommenttia

Hyppää kommentti lomakkeelle

    • Teemu on 6.12.2016 at 17.49
    • Vastaa

    Moro.

    Hyvät ohjeet sulla ja siistin näköistä jälkeä näyttänyt tulevan. Itsellä sama projekti työn alla ja tukki on nyt hiottu.

    Kysyisin sen verran vielä öljyämisestä että millä levitit öljyn pintaan ? Ja kauankohan annoit suurinpiirtein kuivaa eri kerrosten ja / eri öljyjen välissä ?

    Terveisin
    Teemu

    1. Projektista on niin kauan etten tarkalleen muista noita välineitä. Jollain puuvillarätillä ja hienolla vesihiomapaperilla. Laitoin aina kerroksen yhtenä päivänä ja jatkoin sitten joku toinen päivä. Joskus jatkoin seuraavana päivänä ja toisinaan saattoi olla useampikin päivä öljyämisten välissä.

    • Sami on 2.12.2018 at 12.57
    • Vastaa

    Hei,

    Vähän amatöörikysymys, mutta miksi osan öljykerroksista levitit vesihiomapaperin kanssa? Kuin myös sealer & fillerin levitit hiomapaperilla?

    Terveisin,
    Sami

    1. Hiomapaperi varmistaa että edellisen kerroksen mahdolliset epätasaisuudet hioutuu pois. Voi varmastikin laittaa pelkästään rätilläkin.

      PKe

Vastaa

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.