Hirvijahtiin ampujina osallistuvista varmasti jokainen toivoo, ettei kohdalle satu otsikon mukaista tilannetta. Yle uutisoi 26.102015 uutisessaaan Itä-Suomessa tapahtuneista metsästysrikoksista.
MTV:n 05.12.2013 julkaiseman artikkelin mukaan tapauksia on sattunut Lapin, Oulun ja Itä-Suomen lääneissä vuosina 2007-2012 129 kpl. Kyseisenä ajanjaksona emän ampumisia oli Lapin läänissä 8 tapausta kun kaikkiaan metsästysrikoksia oli 69. Vastaavat luvut Oulun läänissä 37/135 ja Itä-Suomen lääni 84/141.
Miksi Itä-Suomen luku on huomattavasti suurempi? Kaatolupien suuruusluokkahan on noilla alueilla samaa luokkaa, joten eroja ei voi selittää silläkään. Ehkä siihen vaikuttaa Itä-Suomen vasan helposti piilottava kumpuileva ja peitteinen maasto. Pohjois-Suomen maasto on tasaisempaa, puustoltaan harvempaa ja siellä on myös vähemmän aluskasvillisuutta.
Mitä nykyinen laki sitten sanoo kyseisestä asiasta? Koostin alle asiaan liittyviä lainkohtia.
Metsästyslaki 37§, Riistaeläinlajin rauhoittaminen
- Jos riistaeläimen kannan säilymisen tai riistaeläinlajin häiritsemättömän lisääntymisen turvaaminen sitä edellyttää, riistaeläinlaji on rauhoitettava määräajaksi tai toistaiseksi. Rauhoitettavista riistaeläinlajeista ja niiden rauhoitusajoista säädetään valtioneuvoston asetuksella
Metsästysasetus 25§, Erityiset rauhoitusajat
- Villisian, kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, metsäkauriin, hirven, valkohäntäpeuran, metsäpeuran ja muflonin naaras, jota vuotta nuorempi jälkeläinen seuraa, on aina rauhoitettu.
Eli kyseisen asetuksen mukaan hirvinaaras, jota vasa seuraa on aina rauhoitettu.
Onko kyseessä sitten metsästysrikos vai -rikkomus?
Metsästysrikos määritellään rikoslain 48a §:ssä seuraavasti:
Rikoslaki 48a 1§, Metsästysrikos
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta oikeudettomasti
- 2) metsästää vastoin metsästyslain tai sen nojalla annettua riistaeläimen rauhoitusta tai metsästyskieltoa tai -rajoitusta tai kiintiötä koskevaa säännöstä tai määräystä taikka ilman pyyntilupaa, hirvieläimen pyyntilupaa tai poikkeuslupaa
on tuomittava metsästysrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Rikoslain 48a 1a§ määrittelee vastaavasti törkeän metsästysrikoksen.
Metsästysrikkomus määritellään metsästyslain 74§:ssä seuraavasti:
Metsästyslaki 74§, Metsästysrikkomus
Joka tahallaan tai huolimattomuudesta metsästää
- 2) 37 §:n tarkoitettuna rauhoitusaikana
on tuomittava, jollei teko ole rikoslain 48 a luvun 1 tai 1 a §:n nojalla rangaistava tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, metsästysrikkomuksesta sakkoon.
Näin maallikon tulkitsemana kyseessä on metsästysrikos, jos teko on tahallinen ja metsästysrikkomus, jos teko on vahinko. Tämä on kuitenkin vain minun tulkinta ja asia hankala, koska tulkintoja on kuitenkin erilaisia aina lain tulkitsijoita myöten.
MTV:n artikkelin mukaan maan eri osissa asuvat metsästäjät ovat lain edessä kiistämättä eriarvoisessa asemassa, mikä on erittäin valitettavaa. Kun Lapissa syytetään aina metsästysrikoksesta, niin Itä-Suomessa peräti 54 tapausta 84:stä (eli 64 %) käsiteltiin rikkomuksina. Artikkelissa on myös hyvin arvioitu sitä, että metsästäjät itse ylitulkitsevat helposti lakia. Tähän on helppo yhtyä, mitä olen kuullut kavereiden puheista. Itse olen MTV:n artikkelissa mainitun rikoskomisarion kanssa samaa mieltä, että mikäli ampuja ei kerta kaikkiaan näe vasaa, niin kyse ei ole tahallisuudesta ja rikoksen tunnusmerkistö ei silloin täyty. Toiset taas ovat tästäkin eri mieltä.
Itsekin olen ollut todistamassa tilannetta, jossa koira otti hirven haukkuun. Hirvi vei koiran parin kilometrin päähän lähtöpaikasta vieraalle alueelle. Myöhemmin selvisi, että kyseessä oli yksinäinen naaras. Sattumalta yksi porukka näki lähtöpaikan lähellä tiellä poukkoilevan yksinäisen vasan. Eli todennäköisesti emä jätti vasan ja vei koiran kauemmas. Mikäli naaras olisi ollut luvallisella alueella ja vasaa ei olisi havaittu, niin todennäköisesti se olisi ammuttu yksinäisenä naaraana. Seurasiko tässä tapauksessa vasa emää?
Jos katsotaan Itä-Suomen hovioikeuden päätös vuodelta 2007 emän ampumistapauksessa, niin tämä lisää hirvimiehen tuskaa. Tapauksessa emähirvi ei ollut ”maidossa”, mutta eläinlääkärin lausunnon mukaan oli voinut olla. Ampumisen jälkeen paikalle ilmestynyt vasa oli oikeuden mukaan kaadetun eläimen vasa. Mutta mikä on mielestäni merkittävintä päätöstä luettaessa, niin oikeuden päätöksen mukaan vasan ei tarvitse seurata konkreettisesti emää. Oikeuden päätöksen mukaan, jos hirvilehmällä on vasa, sen katsotaan seuraavan emää!
Jos tapaukset tulkitaan aina lain ankarimman kirjaimen mukaan, niin milloin ihmeessä hirvimies uskaltaa ampua naarashirven?
Olisiko parempi, että tämä ”rikos” olisikin metsästyksen eettisissä säännöissä ja moraalisesti tuomittavaa, eikä niinkään tuomioistuimen tuomittavaa? Tuskin kukaan metsästysseuran jäsen tietoisesti tahallaan tekee kyseisen teon, ja seurueet kuitenkin tuomitsevat kyseiset ampumiset sisäisesti. Tai vaihtoehtoisesti kyseisten tapausten käsittely ja sanktiointi olisi nykyiseen verrattuna kevennettyä. Helpotusta metsästäjille toisi varmasti myös muutos metsästysasetuksen 25§:ään, että ”hirven naaras, jota vuotta nuorempi jälkeläinen välittömästi seuraa, on aina rauhoitettu”. Eli ampumistapauksissa missä hirviemä jättää vasan piiloon, ei johtaisi tutkintaan ja sanktioihin. Näissä tapauksissahan ampujan on mahdotonta tietää vasasta. Tämä helpottaisi myös poliisin ja oikeuslaitoksen urakkaa. Poliisilla on kuitenkin paljonkin tärkeämpiä tehtäviä, ja onko nämä tapaukset todellakin oikeuskäsittelyn arvoisia?
Viimeisimmät kommentit