Aiemmin omistamani Heym SR20 vaihtui keveyttä etsiessäni Sakon hiilikuitutukkiseen malliin. Kiväärin päälle valikoitui Steiner Ranger 1-8×24 kiikari Makin pikajaloilla. Tarkoitus on myöhemmin hankkia valovoimaisempi kiikari kyttäysjahtia varten. Tämä myös pikajaloilla, niin saa kiikarin vaihtaa aina jahdin mukaan.
Heym oli aivan loistava ase. Se on erittäin laadukkaasti tehty, siro ja toiminnoiltaan sulavasti toimiva. Heymissä oli Zeissin 1,5-6×42 kiikari kääntöjaloilla (https://www.kettunet.com/virtus-kiikarin-kaantojalat-asennusprojekti/). Toki tuolla Heymillä olisin aivan hyvin pärjännyt loppuelämäni, mutta aina uudet kilut ja kalut antavat lisää mielenkiintoa. Heym meni nuorelle aloittelevalle metsästäjälle, ja hän sai kyllä edullisesti huippuaseen.
Sakon ostin jo -24 loppuvuodesta Ruodon Black Friday tarjouksesta, ja lupakäsittelyjen jälkeen sain sen alkuvuodesta -25.
Ensivaikutelma aseesta on keveys, se oikeastaan hämmästyttää. Myös hiilikuitutukin miellyttävä tuntuma käteen yllätti. Sanoisin että Heym oli kuitenkin lukkorakenteiltaan tarkemmin sovitettu kuin tämä uusi Sako. En osaa sanoa tekeekö puutukki materiaalina aseesta myös hiljaisemman, mutta selvä vaikutelma oli että Heym oli hiljaisempi. Sakon lukon liike ja varmistimen äänet ovat selvästi voimakkaammat.
Aseen rihlannousu on 11″
Laukaisuvastusta pystyy helposti säätämään liipasimen edessä olevasta torx-ruuvista. Aseen mukana tulee tähän sopiva työkalu.
Liipasimen sijaintia voi muuttaa omaan käteen sopivaksi liipasimen kuusiokoloruuvia löysäämällä. Muistaakseni 2,5mm avaimella.
Varmistimen etumaisesta pienemmästä napista lukon saa varmistettuna avattua. Mallin turvauudistuksena varmistin lukitsee myös iskurin.
Hihnakiinnikkeet ovat varsin äänekkäät ja kolisevat, niille pitää jotakin keksiä.
Piipun päässä on valmiina vaimenninkierteet suojaholkilla.
Lukon vapautuspainike
Lukon pää, tässä uudessa sakon mallissa hylsy lentää enemmän sivulle välttäen osumaa kiikariin
Aseen mukana tulee rekyylinvaimennin sekä työkalut lukon purkuun ja laukaisuvastuksen säätöön
Kaiken kaikkiaan aseesta jää laatuvaikutelma. Valmiiksi kiinteäksi työstetty Picatinny kisko mahdollistaa kiikarin helpon kiinnityksen. Hieman pientä miinusta lukon, varmistimen ja hihnakiinnikkeiden äänekkäistä toiminnoista.
Vuoden -25 keväällä hankin Steinerin kiikarin Savenmaan verkkokaupasta. Yllätys oli minulle suuri että yleensäkään Savenmaalla oli myynnissä näitä, ja lisäksi se että se oli Euroopan halvin hinnaltaan. Tosin kiikari oli jonkinmoisessa tarjouksessa. Olin mieltänyt että Steiner valmistaa varsin laadukkaita kiikareita. Kriteerinä laadukas kiikari päiväjahtiin.
Aikaa meni jonkin verran sopivien jalkojen etsimiseen, mutta Makin pikajalat löytyivät Torilta yksityiseltä myyjältä, jolle ne olivat jääneet tarpeettomiksi.
Syksyn lähestyessä valmistelin omia latauksia Barnesin TTSX kupariluodille, ja tarkoitus oli saada aseeseen sopiva patruuna ladattua ennen hirvijahdin alkua.
Loppukesästä pääsin viimein latausten kanssa radalle testaamaan latauksia. Jo muutaman laukauksen jälkeen ihmettelin että onko minun silmissä jotakin vikaa, kun näyttäisi hiusristikon hius näkyvän kahtena. Laukauksen jälkeen haamuhius näytti hyppivän varsinaisen hiuksen suhteen jommalle kummalle puolelle, ja välillä taas näkymättömiin. Pitkän kännykän kameran suurennoksen ja tarkennuksen kanssa taisteltuani sain otettua tapauksesta kuvan.
Olin yhteydessä myyjäliikkeeseen, ja he olivat kyllä kartalla kun ehdottivat että laitetaan takuuasia vireille vasta myöhemmin, koska hirvijahti on juuri alkamassa. Kiikarilla on kuitenkin takuuaika 10 vuotta. Halusin kuitenkin asian heti vireille, minulla oli kuitenkin toinen hirvilaillinen ase käytettävissä. Niin kiikari lähetettiin Sakolle takuuhuoltoon vikaselvityksineen ja oheisella kuvalla. Jostakin olin lukenut että Steinerin Euroopan alueen takuuhuollot suoritettaisiin Saksassa, joten en uskonutkaan että asia olisi selvä muutamassa päivässä. Hirvijahti oli ja meni ja aikaa kiirin lähettämisestä oli kulunut jo kaksi kuukautta, eikä minkäänlaista edes väliaikatietoa ollut kuulunut. Laitoin Sakolle palautekyselyn että mikä mahtaa olla tilanne kun aikaa oli kulunut noin paljon. Ei mitään vastausta, vaan parin päivän kuluttua tuli paketti-ilmoitus lähiaikoina saapuvasta paketista. Paketissa oli kiikari ja selite, että valmistaja vaihtanut takuuseen viallisen kiikarin uuteen. Vähän jäi sellainen kuva, että kiikari oli ollut hyllyssä jo jonkin aikaa. Ja kun laitoin kyselyn niin joku huomasi että ai peeveli se on vielä lähettämättä. Toivotaan että tämä nyt on ehjä yksilö.
Steinerin omien umpinaisten suojaläppien tilalle halusin läpinäkyvät läpät.
Kiikarinjalkojen asennuksessa laitoin jalat aseeseen paikoilleen, ja sen jälkeen kiikarin jalkojen päälle löyhästi kiinni. Asetta nostelemalla varmistin että kiikarin etäisyys silmästä on kohdallaan. Sen jälkeen varmistin että jalat ovat reilusti kiikarin putken suoralla osuudella. Sakon lipas on alaosastaan hieman kaareva, joten lippaan poistamalla aseen saa pöydän reunalle vakaasti pystysuoraan asentoon. Kiikarin korkeussäädön hatun alla on tasainen säätönuppi. Pienellä vesivaa’alla saa varmistettua että kiikari on täsmälleen oikeassa asennossa. Tämän jälkeen voi kiristää kiikarin renkaat, aina ristikkäin siten että kiristys on molemmin puolen tasaisesti.
Sakon lippaan pohja on kaareva, lippaan poistamalla aseen saa pöydän reunalle pystysuoraan.
Korkeussäädön suojan alla on tasainen säätönuppi, minkä päälle saa vesivaa’an kiikarin asennon tarkistusta varten.
Makin jalan kiinnityksessä toisella puolen on kirityksen säätö ja toisella puolen lukituspainike
Makin jalka säädetään sopivalle kireydelle siten, että lukituspainike napsahtaa pystysuoraan asentoon. Säätö on helpoista kun säätönupin vastakkaiselta, lukituspainikkeen puolelta painaa kevyesti niin se vapauttaa kiristyksen säätönupin. Tämä jalkamalli on hieman hankala, sillä lukituspainike jää kiikarin alle ja sitä on hieman hankala vapauttaa jos lukitus on kovin kireä.
Makin vapautuslipare on varsin pieni ja tiukalla sovituksella hieman hankala avattava
Kiikarin esisäätöä varten mittasin suurin piirtein piipun keskikohdan ja kiikarin keskikohdan etäisyyden, joka oli noin 47 mm. Kotona olohuoneessa sain 9 m etäisyyden aseesta kohdistustauluun. Omasta ballistiikkasovelluksesta katsoin mikä on luodin ja tähtäyslinjan välinen etäisyys 9 m etäisyydellä kun kohdistusetäisyys on 100 m, ja arvoksi tuli 3,6 mm. En tiedä tarkalleen lähtönopeutta, mutta kokeilemalla erilaisilla lähtönopeusarvoilla tulos ei juurikaan muuttunut.
Steinerin kiikarissa on huomioitavaa se, että säädössä on lukitus joka mahdollistaa korkeussäädön kääntämisen ainoastaan puoli kierrosta puolelleen. Eli lukitus pitää vapauttaa kohdistuksen ajaksi. Korkeussäädön suojan alla olevat kahdella ruuvilla kiinni oleva kansi poistetaan. Säätöarvot näyttävä rengas nostetaan pois, ja siten pääsee käsiksi lukitukseen. Kun säätörenkaat reunoissa olevat kolme kuusiokoloruuvia löysästään, niin korkeussäätö pyörii vapaasti keskeltä ruuvimeisselillä.
Kohdistusta varten korkeussäätöä joutuu purkamaan ja se vaatii työkaluja kuten 1,5 mm kuusiokoloavaimen.
Lukitus on toteutettu varsin yksinkertaisesti vasemmalla olevan renkaan ruuvilla. Kuvassa rengas siis ylösalaisin. Vastaavasti renkaan alapuolella on kohouma johon ruuvin kanta pysähtyy.
Kiikarin valopisteen paristo löytyy valopisteen säätimen kannen alta.
Uskomatonta mutta totta! Testatessani kiikarin valaistua pistettä huomasin ettei se toimi kaikilla säätöarvoilla. Tästä laitoin viestiä Sakolle että mitäs nyt tehdään, mutta sieltä ei ole tullut vastausta kahdesta viestistä huolimatta. Siis kaksi viallista yksilöä sattui juuri minulle. Kuitenkin kyseessä varsin arvokas kiikari, niin voisi olettaa laadun olevan sen mukaista. Mutta ei taida olla, Sakon vastausta odotellessa.
Päivitys 23.4.26 -> Kiikari ollut Sakolla reilut kaksi viikkoa. Kysyin väliaikatietoja ja vastaus tuli nopsaan; Kiikari lähtee Steinerille takuuhuoltoon, korjausaika 1-2 kk 🙁
Ensimmäinen ratakäynti viallisen kiikarin kanssa ja silloin parhaalta vaikuttanut lataus
Viimeisimmät kommentit